Elämä on yhtä ihmettä. Pelkkää onnea se ei ole.

Kukaan meistä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja siinä epävarmuudessa meidän on elettävä.

Kilon painoinen ihminen on pieni. Tiedän tämän, sillä olen pitänyt yöpaitani alla kahtakin sen kokoista, hengitystukeen ja monitoreihin kytkettyä lasta. Kaksosvauvamme syntyivät kolme kuukautta etuajassa, ja heidän elämänsä alussa olin itsekin eksyksissä. Vaikka kaikki sairaalassa meni lopulta hämmästyttävän hyvin, en aio unohtaa sitä.

Tiedän omakohtaisesti senkin, että ihmismieli on herkkä kapistus. Erityisen haavoittuvainen se on nuorena, kun koko kutsuva mutta myös pelottava maailma avautuu edessä suurena ja tuntemattomana. Aikuisiässä taas kodin, lasten, ikääntyvien vanhempien ja työelämän ristipaineissa moni kokee riittämättömyyttä, joka erityisesti näinä kuormittavina pandemia-aikoina voi kasvaa hallitsemattomaksi ahdistukseksi. Toisaalta olen nähnyt läheltä myös ikääntymisen mukanaan tuomat mielenterveyden haasteet. Erityisesti monelle suomalaiselle miehelle työ on ollut keskeinen osa identiteettiä. Kun siitä joutuu luopumaan, seisookin äkkiä tyhjän päällä.

Myös sydän voi pettää, senkin tiedän. Suomessa on valitettavasti satojatuhansia sydämiä, joiden kohdalla riski siihen on tavallista suurempi. Jokainen näistä sydämistä pitää käynnissä yhtä ihmiselämää, johon taas jokaisessa tapauksessa kytkeytyy lukemattomia muita. Sydänten soisi siis lyövän.

Lapset vai vanhukset? Mieli vai sydän? Parasta tässä keräyksessä on, ettei minun tarvitse valita. Kaikelle kuvaamalleni on nimittäin olemassa yksi viehättävällä tavalla vanhahtava sana: kansanterveys. Siitä on kyse. Meidän suomalaisten terveydestä. Ihan meidän jokaisen hyvinvoinnistamme. Meidän tulevaisuudestamme.

Mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa kenelle tahansa. Emme ole täällä yksin. Pidetään huolta toisistamme. Lahjoita Suomen Terveydelle.

Kirjailija Juha Itkonen